”Vajaan yhdeksänkymmenen vuoden aikana (1855-1944) pienen linnoituskaupungin naiset ehtivät saada paljon aikaan. He perustivat naisten käsityökoulun, auttoivat kaupungin köyhiä ja varattomia, ompelivat ja kutoivat, järjestivät lukemattomia hyväntekeväisyysarpajaisia, palkkasivat ensimmäisen sairaanhoitajan, toimivat köyhäinhoidon tarkastajina ja monin tavoin edistivät sosiaalisten turvaverkostojen muodostumista… He ajoivat monia uudistuksia ja raivasivat tietä muutokselle. 1800-luvun lopulta lähtien kaupunki suomenkielistyi, ja kansallinen juonne tuli yhdistyksen toiminnan keskeiseksi osaksi.
Toisen maailmansodan myötä yhdistys menetti koulunsa ja kotikaupunkinsa, kun sen jäsenet joutuivat pakkoluovutusten vuoksi muuttamaan muualle Suomeen. He jatkoivat työtään avustaen käkisalmelaisia sotainvalideja, sotaorpoja ja vanhuksia ja kooten yhteen hajaantuneen kaupungin jäseniä. Vähitellen työ alkoi painottua menetetyn kotikaupungin muiston säilyttämiseen, ja vuoden 1969 sääntömuutoksen myötä toiminnan tarkoitus vaihtui virallisesti avustustyöstä perinnetyöhön.”
Näin tiivistää tutkija, FT Oona Ilmolahti yhdistyksemme toiminnan kirjassaan Naisten Käkisalmi. Lue laajempi historiakertomus tästä.
